Helavalkeat

Loitsuja, henkiä ja luontoyhteyttä

Pelimaailman helavalkeat on valon, kevään, hyvän sadon takaamisen ja pahojen henkien karkottamisen juhla, jota kokoonnutaan viettämään koko Utuniemen alueelta ja vähän kauempaakin Pohjois-Pohjanmaalta. Pelin hahmot kytkeytyvät Karhunnokan juhla-alueeseen kukin omalla tavallaan; joko suoran paikallisuuden ja sukulaisuussuhteen, perheeseen liittymisen tai kylän elinkeinojen kautta. Helkajuhlassa rengit, piiat ja talojen muu palvelusväki on vapaalla, ja koko yhteisö viettää aikaa tanssien, laulaen, juhlaruokia nauttien ja seurustellen. Helavalkeiden tärkeimmät teemat ovat anteeksiantaminen, uudet alut ja riitojen sopiminen. Juhlien lopuksi sytytetään yhteinen kokko, johon jokainen kantaa oman oksansa ja täten symbolisesti polttaa pois menneitä murheita ja huolia. 

​

Karhun talon väki tunnetaan omalaatuisena mutta vieraanvaraisena. Sijaintinsa vuoksi harva muukalainen eksyy taloon, mutta talolle neuvotaan menemään ja vanhoilta sisaruksilta neuvoa kysymään, jos tarvitsee normaalia epätavallisempia parannusrohtoja tai salaisia sanoja vaikkapa lemmen nostoon, karjan hyvinvointiin, uuden talon siunaamiseen tai pahojen henkien häätämiseen. Kylällä toimii kuitenkin myös kiertävä lääkäri ja muutamia parantajia, joten ylityöllistettyjä Karhun talon sisarukset eivät ole. Karhun talo toimi pitkään Utuniemen kylän kouluna ennen uuden koulurakennuksen valmistumista muutama vuosi sitten. 

​

Kaikki alueen asukkaat tuntevat henkimaailman voimat jossain määrin. Marjaan, metsälle tai kalaan ei lähdetä ilman asianmukaisia hengille ja haltioille tehtyjä tervehdyksiä ja pyyntöjä. Pellot, talot, rakennukset ja kotieläimet ovat haltioiden suojeluksessa, ja haltioita on kohdeltava hyvin. Ajatellaan, että henget ja talon tai peltomaan haltiat suuttuvat ja antavat rangaistuksia tai jopa kiroavat ihmisen pitkiksi ajoiksi, jos niitä kohdellaan huonosti.

Utuniemellä “yliluonnollisia” ilmiöitä pidetään lähtökohtaisesti luonnollisina. Sen sijaan, että pohdittaisiin, onko jotakin olemassa tai totta, askarruttaa mieltä se, miksi jotain tapahtuu juuri nyt ja mitä väen tai kummituksen kohtaaminen enteilee. Kohtaamisille ja väen lähettämille viesteille pyritäänkin yleensä löytämään jokin selitys.

Loitsut ja syntysanat ovat tärkeä osa arkea. Veri seisahtuu verenseisautussanoilla tai vaikkapa raudan syntysanoilla (mikäli haavan on aiheuttanut rautainen esine), ja käärmeelle luetaan madonluvut, jotta se hyökkäämisen sijasta asettuu aloilleen tai pakenee. Syntykertomuksiin ja tietäjiltä avun kysymiseen suhtaudutaan vakavasti. Aiheetonta syntyjen lukemista vältetään, samoin kuin joidenkin olentojen oikeiden nimien lausumista. 

​

Karhun sisarukset tunnetaan syvien syntyjen tietäjinä, mutta monen muunkin kyläläisen tiedetään olevan omine erityispiirteinensä väkeviä eli voimakkaita ja pystyvän tarvittaessa vaikuttamaan henkimaailman kautta materiaalisen maailman asioihin. Tiedetään myös, että varomattomasti langetetut kirot ja pahat sanat voivat haluamattaankin vaikuttaa kohteeseensa negatiivisesti.

Tahallisen epäkunnioittava käytös rakennusten haltioita tai luonnon henkiä kohtaan tietää varmasti onnettomuutta. Kuitenkaan myös harkitusti pahaa tarkoittavien loitsujen lausuminen ja tekeminen ei ole täysin ennenkuulumatonta. Mutta miksipä kukaan haluaisi naapurinsa lehmien sairastuvan tai viljasadon pilaantuvan.

​

Pelin maailmassa kristinusko ristiretkineen ja herätysliikkeineen ei ole vaikuttanut täälläpäin yhtä paljon kuin tuntemassamme Suomessa. Utuniemellä ei myöskään ole kirkkoa; lähin luterilainen kirkko on naapurikylässä, Olhavassa. Kristinusko on kuitenkin olemassa kansanuskon rinnalla. Varsinkin kaupungeissa ja eteläisemmässä Suomessa kansanperinne ja tieto henkimaailman läsnäolosta alkaa olla unohtumassa.